Parsimalla paremmaksi

Parsiminen on yksi suosikkini tekstiilien korjaamistavoista. Ja yhteisöllinen parsiminen tekee parsimisesta vielä parempaa. Parsia voi hyvin moni tavoin. Tässä julkaisussa parsitaan kuluneita villasukkia näkyvästi.

Sain olla ohjaamassa ProMarttojen innokkaalle ryhmälle keskuskirjasto Oodissa parsimista. Parsimisiltaa varten haalin omat ja läheisten rikkinäiset ja hiutuneet villasukat havaintomateriaaleiksi. Niitä löytyikin mukavasti ja sain valmisteltua 8 sukkaa kahdeksaa erilaista parsimisdemoa varten. Lisäksi matkalaukku täyttyi aiemmin parsituista sukista ja muista neuleista.

Parsimiseeni kuuluu ehdottomasti sukkien nukanpoisto ennen parsimista. Nukkaista neuletta en suostu parsimaan. Siksi olenkin perustellut itselleni, että tarvitsen kaksi nukanpoistajaa, vanhempi toimii pattereilla ja uudempi on onneksi ladattava. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja myös niihin sopivat käyttökohteet. Paras parsinsieni on riittävän laakea, ei liian kupera ja sellainen, että parsittavan saa lukittua hyvin sieneen ja jalan muotoilu toimii peukaloiden tai käsineen sormien parsimisessa.

Pykäpistoparsinta

Pienimmät sukat olivat rikki kantapäistä. Toisessa oli jo aiemmin yksi reikä parsittu umpeen pykäpistoparsinnalla. Siihen oli luontevaa tehdä toinen parsimus samalla tekniikalla. Tämä siis pykäpistoparsintaa vaakasuoraan edeten reiän toisesta päästä toiseen ja lisäten apulanka joka kerrokselle. Pykäpistot ommellaan apulangan ympäri. Tämä tekniikka on helposti vahva ja tukeva parsimus. Tällä on myös helppo ottaa haltuun epämääräisen muotoinen reikä, kun parsiminen etenee reiän toisesta päästä reiän muotoa seuraten reiän loppumispäähän. Kuvassa tämä pykäpistoparsimus on alemmassa sukassa.

Sukkaparin toisessa kantapäässä oli kaksi reikää. Ne parsin molemmat pykäpistoilla ympyrän muotoon. Tässä tekniikassa ei voi käyttää vahvistavaa apulankaa ja pitääkin varoa, että pykäpistoja ei kiristä liian tiukkaan. Vaihdoin molemmissa ympyröissä parsinlangan väriä, kun lanka loppui. Näistä saa kyllä piristäviä aurinkoja tai muita planeettoja.

Neulottupaikka ja silmukointi

Toisen sukkaparin jo aiemmin parsitut pohjat kaipasivat vahvistamista.

Toiseen neuloin paikan ja kiinnitin sen samalla sukan pohjaan. Neulotun paikan alkupää kiinnittyi sukkaan, kun poimin silmukat sukan jalkapohjasta. Kiinnitin neulotun paikan sukkaan aina neuleen oikealla puolella eli joka toisella kerroksella. Otin sukan pohjasta molemmissa reunoissa yhden langan ja neuloin ne yhteen kerroksen ensimmäisen ja viimeisen silmukan kanssa. Tein kiinnitys kohtia satunnaisesti myös pitkin pohjaa. Kun nelos oli tarpeeksi pitkä, silmukoin silmukat kiinni sukan pohjaan. Näin paikassa ei ollut yhtään erillistä kiinni ommeltavaa reunaa, ainoastaan langan alku- ja loppupään päiden päättely.

Sukkaparin toiseen pohjaan tein vahvistuksen silmukoimalla neuloksen pintaan silmukoita jäljentäen. Silmukoiden jäljentäminen on sujuvaa, vaikka neulospinta on kulunutta, kunhan siinä langat ovat vielä ehjiä. Reiän silmukoiminen edellyttää apulankojen virittämistä, mutta siihen ei tällä kertaa ollut tarvetta. Oikeiden silmukoiden mukaan silmukoimisessa on hyvä muistaa, että neula kulkee menosuuntaan kahden langan ali vuorotellen silmukkarivin ala- ja yläreunaa seuraten.

Parsiminen ketjupistoilla

Jos silmukoiminen alkaa puuduttaa sen vuoksi, että pitää seurata tarkkaan vahvistettavan neuloksen lankoja, niin on hyvä vaihtaa ketjupistoparsintaan. Ketjupistoilla voi parsia ihan mihin suuntaan hyvänsä. Joko edestakaisin, ympyrään tai jonkin kuvion mukaisesti. Minä vahvistin vaalean villasukan hiutunutta pohjaa vaaleanpunaisella kissan päällä. Kun vähän pullistin poskia, kirjoin silmät, suun, viikset sekä rusetin päähän, kissa alkoi ainakin kaukaisesti muistuttamaan Hello Kitty kissaa, ehkä jopa enemmän kuin pikkupossua. Ketjupistoparsimista voisi kyllä suosia nykyistä enemmän, sillä sen on nopeasti pisteltävää myös vaikka pinnassa olisi vähän reikää ja purkautuneita lankoja. Ammottavaan reikään se onnistuu apulankojen avulla.

Ristikkoparsinta

Kirjavan sukan pohjan pieneen reikään tein ihan perinteisen ristikkoparsinnan. Näyttää kyllä aika vaatimattomalta, mutta reikä on pois ja sukat taas käyttökelpoiset. Tätä parsiessa oli hyvä kiinnittää marttaryhmän huomiota neulan ergonomiseen ja sujuvaan käyttöön.

Toinen ristikkoparsinta on tehty pyöreään muotoon. Pistelin ensin ketjupistoilla kehyksen parsittavan kohdan ympäri ja sitten viritin ristikkoparsinnan loimilangat niin, että ne kiinnittyvät reunoissa kehyksen ketjupistoihin. Tätä tekniikkaa olen käyttänyt myös muutamassa kangasvaatteen korjauksessa. Loimilangoissa on kaksi väri vuorotellen ja keskellä värit vaihtavat järjestystä keskenään. Tässä kannattaa pitää molemmilla väreillä on oma neula, niin työskentely on sujuvaa. Kudelangat on myös pistelty vuorolankaisesti kahdella värillä, värijärjestys on koko ajan sama. Näin pintaan tuli vaaka- ja pystyraitoja, värinvaikutusta sidokseen.

Ja tällähän oli jo parsittu pari eli Hello Kitty ja molemmissa sukissa on aiemmin kantapäät parsittu ristikkoparsinnalla värinvaikutuksen kanssa (raidat ja pienet kukonaskeleet) sekä myös vahvistettu etupistoin hiutunutta kohtaa.

Sidosparsinta

Viimeisessä sukassa oli ihan iso reikä. Ompelin ensin etupistoilla valkoisella langalla parsittavan alueen muodon eli ympyrän reilusti yli reiän. Parsimiseen käytin kahta väri, joita kumpaakin on peräkkäin sekä loimessa että kuteessa 4 lankaa. Langat sitoutuvat yhteen toimikkaan mukaan eli jokainen lanka kulkee kahden langan ali ja kahdenlangan yli koko matkan. Ja aina viereinen lanka siirtyy yhdellä pykälällä. Näin pintaan tulee toimiviivoja. Ja värien ansiosta pintaan tulee näyttäviä kukonaskelkuvioita. Tässäkin kaksivärisessa parsimuksessa työskentely on sujuvaa, kun molemmilla väreillä on oma neula käytössä. Tässäkin puhutaan kankaankudonnan termein värinvaikutuksesta sidoksessa. Sidos on toimikas, mutta käytetty värijärjestys saa meidät näkemään kukonaskelkuvioita.

Toivottavasti saat vinkkejä parsimiseen näistä sukista. Nämä eivät ole aukottomia ohjeita, mutta hyviä ohjeita videoineen löytyy eri parsimistekniikoista Käsityökekkeireiden, Sormustimen ja Taitoliiton sivuilta. Suosittelen hyödyntämään noita kaikkia oman tarpeesi mukaan. Myös blogit.fi löytyy kootusti parsimisohjeita.

Korjaaminen on minulle tärkeä asia, on ollut sitä jo pikkutytöstä asti. Joulukuussa kirjoitin Marttaliiton sivuilla julkaistavaan Kudelmia -blogiin itsestäni korjaajana otsikolla Elämäntapana korjaaminen. Jos haluat antaa kirjoituksesta palautetta tai kommentoida aihetta tai kysyä jotain näistä parsimuksista, kirjoita tänne punospirjo.fi -sivuille, Punospirjo-instagramiin tai sähkäpostiini.

Iloa, väri ja huumoria korjaamiseen, ainakin silloin kun et voi reikää peittaa ja on parempi korostaa korjausta reilusti näkyväksi!