Siirry sisältöön

Komebukuro -kassi farkunlahkeista

Ihana kirjottu neliskanttinen komebukuro -kassini roikkuu valmiina ovenkahvassa. Olen siitä niin iloinen, etenkin sen tekemisen prosessista, joka oli minulle siirtymäriitti elämänvaiheesta toiseen.

Komebukuro -kassi on japanilainen riisikassi. Minun kassista tuli riitti-kassi työelämästä vapaalle. Tein oman kassini Taito Etelä-Suomen taitokurssilla Hyvinkään taitokeskuksessa maaliskuussa 2022. Taitokurssin aiheena oli Sashiko -kirjonta ja Boro -paikkaus. Kirjonta- ja paikkausmateriaalina käytettiin käytettyjä farkkuja.

Sashiko -kirjonta vie pisto pistolta kirjaimellisesti mukanaan. Aloitettua kuviota on miltei mahdoton lopettaa kesken. Aina tulee mieli tehdä vielä yksi rivi tai kaari. Lopulta on pakko pitää taukoa, kun sormien nivelet sitä huutavat.

Kassini pohjakangas on poikani farkuista, ajalta jolloin housujen piti olla isot ja roikkua persuksista. Hyvä pohja sashikolle, sillä kangasta on housuissa paljon ja se on oikeaa vahvaa puuvillafarkkua ilman elastaania. Koska housut ovat roikkuneet, on niiden puntit myös kuluneet takaa puhki, taisi olla yksi reikä myös pyöränpinnojen väliin jäämisestä muistona. Onneksi en leikannut ennen kurssin alkua risoja lahkeita pois, vaan aloitin työn vasta kurssilla. Sillä yksi osa ideologiaa on korjata ja jättää korjaukset näkyviin, näin lopputulos on ainutkertainen, eikä sitä voi jäljitellä tai toistaa. Hoisujen tarina jää elämään osana kassin alkavaa tarinaa. Ja ehkä räppäyksen farkut eivät olleet just nämä yksilöt, mutta tarina on tosi.

Nuo farkut olen maksanut kahteen kertaan, joten on hienoa saada niiden kangas nyt hyötykäyttöön. Ensimmäisen kerran ostin ne pojalleni ja toiseen kertaan maksoin niistä, jotta sain lainata niitä yhdeksi illaksi. Olin tuolloin työpaikkani vuosittaisissa juhlissa, jossa meidän henkilökunnan kuoro Kypsät oliivit esiintyivät opiskelijoille. Tuon kerran Kypsien oliivien esitys oli räppiä. Siksi tarvitsin löysät farkut ja myös mustan hupparin, hinnalla millä hyvänsä., ei muuten voinut uskottavasti räpätä. Hyviä muistoja, vaikka puolitangossa roikkuvat farkut eivät hyvältä päällä tuntuneetkaan. Esitys meni hyvin, kuten aina Kypsillä oliiveilla. Ainakin Oliivien omasta mielestä.

Farkkukankaan lisäksi tarvitaan tiivistä sileää puuvillalankaa, teräväkärkinen neula, sormustin sekä kuvioiden merkitsemiseen kaavaliitu tai merkitsemiskynä. Puuvillalanka löytyi kotoa, unkarilaista 100% puuvillaa, mutta merkitsemiseen hankin parikin uutta välinettä kurssilta; kynän ja merkitsemisrullan.

Taitokurssi kesti kolme iltaa, joiden aikana sai hyvät opit ja oli mukavaa saada ja jakaa innostusta ja ideoita sekä opettajan että muiden kurssilaisten kesken. Komeburokassin valmistus kurssin puitteissa edellytti paljon itsenäistä työtä kokoontumisten välissä. Mutta se ei ollut mikään ongelma sillä innostusta ja energiaa oli yllinkyllin. Ensimmäisellä kerralla saatiin vauhtiin kirjomiset, toisella kerralla tuli vinkkejä ja oppeja kokoamista ja ompelua varten. Kolmannella kerralla valmistui hihna ja muuta viimeistelyä.

Komebukuro eteneminen

Ensin avasin lahkeiden sivusaumat, jonka jälkeen oli sujuvaa kirjoa kaikkiin kylkiin sashikot, sekä myös paikata boropaikkauksella reiät ja lahkeensuut kuntoon.

Jokainen kassin kylki on erilainen. Silti jäi monta mielenkiintoista perinteistä sashiko -kuviota kokeilematta. Vaikea sanoa, mikä kyljistä on oma suosikkini, mutta spiraalin kirjominen oli ehkä meditatiivisinta.

Sashiko-kirjomisessa ja Boro-paikkauksessa on vaikea päättää, koska pinta on ihan valmiina, sillä aina voi lisätä jotain yksiyiskohtia. Minunkin kassinkyljet täydentyivät moneen kertaan ns. valmistumisen jälkeen.

Kirjontojen jälkeen ompelin kassin neliöksi. Kiinnitin kuhunkin yläreunaan eli puntinsuuhun kaistaleet hihnakujaa varten. Leikkasin farkusta pohjaneliön ja tuin sen vahvalla tukikankaalla jämäkäksi.

Hihnakujat huusivat itseensä koristelua, joten tein niihin pieniä kukkia / tähtiä. Tämän jälkeen kiinnitin pohjan sivukappaleisiin ja tikkasin saumanvaran sivukappaleiden puolelle.

Valitsin mieluisan vuorikankaan kangasvarastoistani. Tästä kankaasta kerron myöhemmin tässä postauksessa lisää. Tein vuorikankaaseen kaksi taskua, toinen sulkeutuu vetoketjulla. Ompelin vuorikankaan samankokoiseksi kassiksi kuin päälikangas.

Tein farkkusaumasta avainta varten hihnan ja kiinnitin sen sopivaan kohtaan kassin yläreunaan. Sitten ompelin vuorin kiinni kassiin.

Hihnaa varten leikkasin kaitaleen, jonka sivussa oli farkunsaumaa. Päällystin hihnakaitaleet teollisella vanhalla kertaalleen jo käytetyllä pitsillä ja ompelin hihnan valmiiksi. Mielestäni pitsin käyttö oli hyvä idea ja lopputulos sopii kirjotun farkkukassin kanssa yhteen. Ja nuppineulat korvaavat kipsit olivat minulle uusi tuttavuus, ostin heti pussillisen, niin käteviä olivat käyttää kiinnityksissä.

Komebukuro -kassi on valmis.

Vuorikankaan taustasta

Kangaspala on kulkeutunut lapsuudenkodistani, meillä oli siitä joskus verhot ja myös päiväpeitto on ollut samaa kangasta. Meillä oli sitä kotona tämän vihreän lisäksi punaisena. Jaquard kudotun kuviollisen puuvillakankaan historian selvittäminen kiinnosti. Äitini muisti, että kangas on Tikkurilan Silkki Oy:n tehtaanmyymälästä ostettu. Tätini oli siellä aikanaan töissä vuosikaudet, sittemmin yritys on lopettanut toimintansa ja Silkin kiinteistöt ovat Tikkurilassa muutettu muuhun käyttöön. Lapsuudessani kudottiin paljon mattoja Silkin kangaspaloista leikatuista kuteista. Googlaamalla löysin kuvan samasta kankaasta
Vantaan kaupunginmuseon fb-sivulta. Samalla selvisi, että kuosin on suunnitellut Tikkurilan Oy:n taiteellisena pääsuunnittelijana 1965-1971 toiminut Saara Hirvisalo. Museo vastasi nopeasti kyselyyni ja lupasin selvittää lisätietoja kankaasta. Kuosin nimi on Hilla ja siitä valmistettiin lukuisia värejä Hirvisalon aikakaudella. Niin kaunis kangas, että siinä olisi ainesta uusiotuotantoon.

Taitokurssit

Taitokursseja sashiko-kirjonnasta järjestää Taito keskukset ympäri Suomen. Olin Taito Etelä-Suomen taitokurssilla Hyvinkään taitokeskuksessa. Minulla on ilo olla tämä kevät Taito Etelä-Suomen taitolähettiläänä. Tätä kurssia ennen kävin jo opettelemassa Hexagon- korin punontaa rottinkilevystä Helsingissä Craft Cornerissa. Seuraavaksi opettelen ensi viikolla erilaisten sutien ja huiskujen tekemistä, sitten saa murut ja muut roskat kyytiä. Taitokursseissa, kuten kaikessa käsityössä, oli sitten ohjattavana tai ohjaajana, parasta on yhteisöllisyys. Yhdessä toisten kanssa tekeminen ja kokemusten jakaminen.
Oman tekemisen lisäksi oppii aina paljon myös muiden tekemisistä.

Jos pitää valita prosessi vaiko lopputulos, niin ehdottomasti prosessi!

Komebukuro -kassissani kulkee siis nyt mukana pala lapsuuttani sekä myös pala oman perheeni historiaa sekä osa työhistoriaani. Pistopistolta kassin tekemisen ja taitokurssin edetessä siirryin viimeisten työpäivien kautta viimeiselle vuosilomalle. Merkityksellinen ja iso muutoksen vaihe elämässä. Aika kasvaa
uuteen kevään heräämisen myötä komebukuro -kassi olalla keikkuen. Sisällä seuraavat projektit.

2 thoughts on “Komebukuro -kassi farkunlahkeista Jätä kommentti

  1. Hej.
    Onko tämä punospirjo joku yritys vai onko tämä sinun oma sivusi. On niin oaljon helpompi kommentoida jos on ihan ”oikea” ihminen jutun takana. Itse olen myös oikea Boro tyyppi joka harrastaa käytettyjä kankaita.
    Skickat från min iPhone

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: