Krikotiilivirkkauksella villakangastakin uudistaminen

Oranssi villakankainen Marimekon takki puoleenhintaan tuntui vuosia sitten ehdottoman hyvältä extemporehankinnalta. Takki on kuitenkin jäänyt vähälle käytölle, koska ei ole tuntunut käytössä ihan omalta mm. pituudeltaan ja kauluksettomana. Takkiin kuuluu kyllä pitkä irtohuivi, jonka voi kietoa kaulalle, mutta en ole senkään kanssa ollut oikein sinut.

Minulla oli kaksi vyyhteä tummanharmaata Kiipulalankaa. Ostettu maaliskuussa 2021 Kiipula Gardenista tulppaanien ostoreissulla. Heidän omien lampaiden ja kanien villasta Pirtinkehräämössä kehrättyä.

Viime kesällä värjäsin Kiipulalangat keittovärjäyksellä keltasipulinkuorilla. Sain harmaaseen lankaa hienoja vihreitä sävyjä. Olen huono käyttämään paksuja lankoja, mutta takin kaulukseen ne sopivat hyvin. Virkkasin kaulusta varten krokotiilivirkkauksella kolmioita. Sain muhkean kauluksen.

Kolme kolmiota meni hyvin kaula-aukon ympärille, mutta muoto näytti oudolta. Tein kaksi kolmiota lisää ja laitoin ne olkapäille pääntien kolmioiden alle lomittain.

Koska lankaa jäi vielä, virkkasin sopivankokoiset kolmiot vielä hihansuihin ja taskunreunoihin. Täydelliset turkissomisteen suomalaisen lampaan- ja kaninvillasta. Ompelin kaikki osat käsin ohuella villalangalla kiinni.

Takin helmasta lyhensin noin 10 cm ja nyt takki on paremmin oman oloinen. Takin hihat ovat mielestäni vähän pitkät. En kuitenkaan lyhentänyt niitä, sillä mielestäni ylimääräinen pitäisi ennemmin ottaa pois hihanpyöriöltä siirtämällä olkasaumaa ylemmäs. Tämä jäi nyt toiseen kertaan.

Miksi tämä projekti tuli nyt vuosien jälkeen ajankohtaiseksi? Jouduin paljastamaan Martta-lehden garderobi-haastatteluun vikatikkihankinnan otsikolla kaikkien aikojen virhehankinta ja se oli tämä takki. Marraskuisen haastattelun jälkeen alkoi päässä raksuttamaan. Miksi en tekisi takista omanoloista?

Marttalehden haastattelussa kerron, että minulle vaatteiden tarinat, kestävyys ja huoltaminen ovat värien ohella tärkeitä. Etenkin värit voimaannuttavat ja hyvää mieltä tuo myös se, kun voi hankkia suomalaisia tuotteita, vähintäänkin Suomessa suunniteltuja, mutta mielellään myös Suomessa valmistettuja. Ja toki myös itse tekeminen mahdollisimman ekologisista materiaaleista.

Marttalehden artikkelin voit lukea kokonaisuudessaan Martat-verkkolehdestä. Haastattelu on sivuilla 24-26.

Muilta osin juttu pitää siis paikkansa, mutta vikatikkihankinta ei enää olekaa kaikkien aikojen virhehankinta!