Siirry sisältöön

Elävä pajupuutarha

Puutarhani elävät pajutyöt lisääntyvät miltei vuosi vuodelta. Vanhimmat elävät punontatyöt ovat jo reilusti yli 10 vuotiaita.

Pajupuutarha on lepotilassa noin lokakuusta huhtikuuhun. Huhtikuun lopusta syyskuulle on kasvun aikaa. Uudet viljeltyjen pajujen pajupiiskat (=vuosikasvut) kasvavat jopa neljä metriä pitkiksi kasvukauden aikana.

Elävät pajut tulee punoa keväällä mielellään juuri ennen kasvukauden alkua, heti kun routa on poistunut maasta. Usein tästä kyllä myöhästyn, esim. tänä keväänä 2019 lämpimät kelit tulivat yllätyksenä jo huhti-toukokuun vaihteessa, ja silmut puhkesivat aikaisin.

Ensimmäiset lehdet eivät kuitenkaan vielä estä pajujen istuttamista ja punomista eläviksi pajuiksi. Ensimmäiset lehdet kuivuvat, kun pajupiiska keskittyy juurtumiseen, mutta kun paju on istutettaessa tuore ja juurtiminen alkaa hyvin, tulevat uudet lehdet varsin pian. Ensimmäinen vuosi on kuitenkin aika niukempi uuden kasvulle, koska juurtuminen vaatii aikansa ja vie kasvamiselta voimaa.

Uutta istutettua pajua pitää kastella hyvin ensimmäisen kesän ajan. On legendaa sanonta, että paju kasvaa missä vaan. Paju tarvitsee juurtakseen paljon vettä. Käytän pajutöissäni aina viljeltyjä pajulajikkeita, koska niiden vuosikasvu on luonnonpajua nopeampaa. Kasvatan pajua pihamaan perällä ja lisäksi vanhoista elävistä pajuista saa vuosittain uutta materiaalia.

Seuraavissa kahdessa kuvassa on kutakuinkin sama näkymä puutarhasta huhtikuussa ja kesäkuussa. Elävä pajupallo maassa, punotun varrenpäässä ja kasvimaan sisäänkäynnin portti eli Riemukaareni. Keväällä ennen kasvukautta punon aina edellisen kasvukauden piiskat vanhan päälle. Näin pallot ja kaaret vahvistuvat vuosi-vuodelta.

1,5 metriä korkea pajupallo on vanhin elävistä pajuistani, noin 13 vuotias. Siitä on useampi julkaisu vanhassa Punos-sidus-silmukka -blogissani. Pajupallon kevään ja alkukesän vaiheita tältä vuodelta on seuraavissa kuvissa. On meditatiivista seurata vihreyden lisääntymistä ja punotun pinnan piiloutumista vihreän kesäasun alle.

Kaariportti kasvi maalle on tehty niin, että olen ensin istuttanut ja punonut kaksi belgialaista ristikkopuuta (=portinpylväät) ja kun kasvustot ovat ylhäällä ylettäneet yhteen olen punoen liittänyt ne kaareksi. Kaaresta punon joka kevät vain osan edellisen kesän kasvusta vanhan päälle, osa piiskoista päätyy uusien tuotteiden materiaaliksi.

Tänä keväänä tein kaksi uutta elävää pajutuotetta. Toinen niistä on ristikkopuu ruukkuun. Todennäköisesti siirrän sen syksyllä maahan, sillä selviäminen ruukussa talven yli voi olla Suomen säässä haastavaa. Laitoin ristikkopuun sisään könnöskrassin, kun ajattelin, että jos paju ei lähde kunnolla kasvamaan, kun kevät oli punontavaiheessa jo aika pitkällä ja piiskoissa isot lehdet. Molemmat ovat kasvaneet huorjasti tuosta kuvasta ja ruukkuun pitää lisätä 5 litraa vettä miltei päivittäin.

Toinen tämän vuoden tulokas on pajumaja. Se on myös lähtenyt hyvin kasvamaan, ruusupapu ruukussa seinustalla lisää vihreyden määrää.

Elävien pajujen lisäksi teen tuoreesta pajusta erilaisia käyttötuotteita sekä puutarhaan että sisäkäyttöön: koreja, kukkatukia, vateja, amppeleita, lampunvarjostimia jne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: