Parsi ja paikkaa -kori

28 joulukuun, 2020 julkaissut Punospirjo1 kommentti artikkeliin Parsi ja paikkaa -koriKierrätys, Langat, Ohjeet, Pajut ja muut kasvit, Parsiminen, Punonta, Sisustus

Vanhan, pitkään paperi- ja sienikorina palvelleen, korin sanka hajosi lopullisesti viime talvena. Nyt vihdoin sain sen korjattua eli punottua koriin kokonaan uuden sangan. Näyttävän sangan punoin tuoreesta koripajusta ja tervanarusta.

Kori on siis nyt itsekin yksi paikatuista tavaroistani. Sen tehtävä tästä eteenpäin on olla parsittavien ja paikattavien vaatteiden tai asusteiden korjausta odottamisen paikka. Korjattavaa ei saa kertyä enempää kuin mitä koriin mahtuu.

Näin tein uuden sangan. Virittelin ensin viisi pitkää ja tukevaa pajupiiskaa korkean sangan rungoksi. Punoin päät koriosaan.

Punoin ohuemmilla pajupiiskoilla sangan alareunoista molemmin puolin noin. 15 cm tiivistä palttinaa.

Sen jälkeen punoin samaan tapaan tervanarulla sangan molempia reunoja kunnes ylhäällä oli vajaan viiden sentin aukko.

Yläreunan aukon punoin ohuilla pajupiiskoilla. Tuli aika massiivinen sanka. Minusta ihan hieno ja teki korista sellaisen katseenvangitsijan, että sen voi pitää esillä muistuttelemassa sisällön vaatimista toimenpiteistä.

Korissa odottelee nyt kesän lempifarkut revenneen polven korjaamista. Niillä ei ole vielä kiirettä. Sen sijaan kolme paria harmaita perusvillasukkia pääsee vielä joululoman aikana parsittaviksi.

Sangattomassa korissa ehti korjausta odottelemaan kyynärpäistä läpikuultavaksi hiutunut ja toisesta hihansuusta rispaantunut lempivillatakki. Villatakki on noin 15 vuotta vanha, Dropsin Alpakka -langasta neulottu. Kyynärpäät korjasin silmukoiden saman lankalaadun erivärisellä langalla. Ja kun hihansuun parsinnasta ei tullut kaunista, virkkasin kaikki reunat kiinteillä silmukoilla samalla vihreällä langalla kuin kyynärpäät. Villatakki on taas ihan freesi ja kestää toivottavasti vielä toiset 15 vuotta aktiivista käyttöä.

Korissa ehti syksyllä lojumaan hetken myös rikki kulunut pellavapyyhe. Reiän parsimisen lisäksi korjasin pyyhkeen nimikirjaimet. Alkuperäiset oliva tyttönimeni mukaiset vuodelta 1977. Kudoin nuo pyyhkeet tuolloin -77 Wetterhoffin opintojen ensimmäisen vuoden toisena kudontatyönä. 40 vuoden käyttö näkyy näissä pyyhkeissä pehmentyneenä tuntuna ja hyvänä imukykynä, vain tähän yhteen olivat vuodet hioneet reiän.

Eilisessä postauksessa kerroin korjatuista sormikkaista. Niihin käytin parsinlankoja, jotka löysin paikallisesta kirppiksestä, tuossa laatikossa on noin 30 parsinlankakerää. Eli aika monet sukat, käsineet,
tumput ja nutut niillä saa vielä korjattua.