Vihreä palmikkoneulehame
Uuden vuoden neulehame valmistui lopulta nopeasti, mutta koko prosessi kesti parinkymmentä vuotta. Ei tullut harmaata puseroa, tuli vihreä puolihame.
Ensin oli harmaa keskeneräinen palmikkovillapusero, etu- ja takakappaleet neulottuina helmasta yli kainaloiden. Ehkä noin vuosituhannen vaihteen aikoihin. Lanka on 100% villaa, 3-säikeistä, vahvuus vastaa noin Pirtin kehräämön karstalankaa 180 tex x 3, mutta muuta en langasta osaa enää sanoa. Mallit minulla syntyvät aina tekemisen edetessä ja usein tulee tauko, kun jään miettimään, miten edetä. Harmaan neuleen kuva on muokattu vihreästä neuleesta, sillä alkuperäisestä neuloksesta ei ole kuvia.
Siten tämäkin neule hautautui keskeneräisenä muiden materiaalien joukkoon.
Kunnes pari kolme vuotta sitten olin menossa ystävien kanssa värjäämään lankoja luonnonväreillä Hämeen Lupiinit värjäyspäivään. Lankojen lisäksi kasasin mukaan ns vääränvärisiä villakankaita. Vastaan tuli tämä keskeneräinen neulepusero. Purin sen kainaloihin asti ja päättelin silmukat. Näin sain kaksi selkeää suorakaiteen muotoista palaa värjättäväksi.
Värjäyspäivänä värjäsin harmaat neulepalat ensin vihertäviksi keltaiseksi, ehkä pietaryrtillä tai jollain muulla tavallisella keltaista väri antavalla kasvilla. En muista tarkemmin. Pohjavärin jälkeen kastoin neulepalat indigoliemeen. Neulepalojen ilmaan noston jälkeen ne muuttuivat vihreiksi. Ihanan ja mielenkiintoisen kirjavaksi, sillä eri kohdat neuleessa ottivat väriä eri tavoin.
Ajattelin, että teen neuleesta edelleen puseron. Neulon tai virkkaan yläosan ja hihat jollain muulla langalla, ehkä eri värilläkin. Värjätyt neulepalat odottivat inspiraatiota viime syksyyn. Alkoi pyllytinvillitys. Pyllyttimet ovat hauskoja, mutta hameihmisenä käytän lähes aina hameita. Vähän pidempiä ja löysempiä kuin housujen päällä pidettävät pyllyttimet.
Katselin värjättyjä neulepaloja pää vinossa ja tiesin, että niistä ei tule koskaan puseroa. Niistä tulee hame. Käänsin helman resorin vyötärölle ja kainalon kohdan helmaksi. Silmukoin sivusaumat kiinni. Virkkasin helmaan kerroksen kiinteitä silmukoita ja toisen kerros rapuvirkkausta.
Vyötärö vaati kiristystä. Kuminauhaa en saanut pujotettua tiiviiseen neuleeseen ja kuminauhan ompelu neuleeseen kiinni on mielestäni huono vaihtoehto. Keksin virkata resorin nurjalle puolelle kiinteillä silmukoilla ja ketjusilmukoita kolme riviä lenkkejä kuminauhaa varten. Kapean kuminauhan pujotin alimpaan ja ylimpään lenkkiriviin.
Hame on valmis ja sopiva näille tammikuun pakkaskeleille sekä myös etätyöhameeksi loman jälkeen. Toki toimii myös toimistolla, mutta sinne mennään vasta sitten, kun koronan vaatima etätyövaihe menee ohi.
Kuvissa oleva pusero on neulottu luonnonvärjätyistä Fabel-sukkalangoista, oma mallini. Korvakorut ovat suomalaisen Design by KIETO:n puiset SATO -korvakorut. Olen ollut kiltti, kun joulupukki toi.
Keskeneräisten varasto yhtä tekelettä pienempi.
punospirjo 