Suosikkifarkkujen korjaus
Elokuussa 2020 kesäfarkkujen polvi sanoi puutarhahommissa rits ja hiutunut kangas repesi polvesta vaakasuoraan melkein saumasta saumaan. Kyllä harmitti. Olen hameihminen, mutta näistä farkuista on tullut kummasti lempparit. Farkut päätyivät korjattavien pinoon ja siinä ne saivat olla rauhassa yli puoli vuotta.
Taitoliiton vuoden 2021 käsityötekniikka parsiminen ja paikkaaminen on saanut minut katselemaan huoltoa vaativia vaatteita entistä enemmän ”sillä silmällä”. Näkyvä parsiminen ja paikkaaminen on nyt kovasti pinnalla (#visibledarning, #visiblemending, #mendmarch). Parsittavat sukat ovat jo alkuvuoden parsimisinnostuksen aikana loppuneet. Mutta kyllä parsittavia sukkia päivittäisestä 24/7 käytöstä on taas tulossa aikanaan korjauskoriin.
Nyt on aika aktivoitua vaatteiden korjaamisessa. Siispä kesäfarkkujen kimppuun jo ihan senkin vuoksi, että kevättä alkaa olla ilmassa ja ensi yönä siirrytään kesäaikaan. Tulee kiire, kun syksyllä saatu tunti otetaan ensi yönä pois.
Korjasin farkut seuraavasti:
- Aukaisin sivusauman riittävän pitkältä matkalta, jotta pystyin käsittelemään farkun lahjetta tasona. Huom. kaksoistikkaus on yleensä farkkujen puntin sisäsaumassa, joten sitä ei missään tapauksessa kannata purkaa.
- Leikkasin vastaavasta joustavasta kierrätetystä farkkukankaasta riittävän ison palan risan ja hiutuneen alueen alle.
- Leikkasin myös kaksipuolisesta liimakankaasta joka reunasta senttiä pienemmän palan kuin farkkupala.
- Asettelin farkkupalan ja liimakankaan puntin sisälle niin, että lankasuorat olivat kutakuinkin samat ja että korjauskankaat ulottuivat yhtäpaljon korjattavan alueen ylä- ja alapuolelle.
- Silitin puntin pääliosan, tukikankaan ja farkkupalan yhteen.
- Viritin korjattavan alueen kirjontakehykseen.
- Kirjoin liukuvärjätyn muliinilangan kolmella säikeellä ketjupistokaaria revenneestä alueesta ylöspäin. Muliinilanka oli siis jaettuna kahteen osaan.
- Kirjoin liukuvärjätyllä helmilangalla sikin-sokin tikkipistoin revenneen alueen alapuolen.
- Ompelin sivusauma nurjalta ompelukoneen suoralla ompeleella kiinni.
- Housut oikein päin, pieni silitys ja housut ovat valmiit kevääseen.
Liukuvärjätty lanka sopi mielestäni tähän korjauskirjontaan hyvin, sillä se toi elävyyttä sekä yläpuolen auringonlaskua /viljapeltoa ja alapuolen lampea/varjoja kuvaavaan korjaukseen. Ketjupistot ovat helppoudessaan suosikkejani kirjontapistoista, mutta etenkin sikin-sokin tikkipistojen tekeminen oli oikein innostavaa, kun sai huiskia pistoja ihan miten vaan. Tätä olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Jätin tarkoituksella revenneen risareunan ylä- ja alakorjausten väliin, sillä uskon korjauksen kestävän alla olevien vahvojen farkku- ja liimakankaiden ansiosta.
Kirjontaoppien mukaan en koskaan olisi yhdistänyt samaan työhön sekä muliinilankaa että helmilankaa. Tässä korjaustyössä ratkaisevaa oli kuitenkin lankojen liukuvärjäys ja niitä minulla oli vain noissa kahdessa värissä ja langassa. Hyvin sopeutuivat samaan polveen eri lankalaadut.
Olen viime vuosina miettinyt kovasti, miksi kirjonta on alkanut kiinnostamaan ja innostamaan. Ennen se ei paljoa inspiroinut ja olin myös ajatellut vahvasti, ettei se ole yhtään minun juttu. Yksi ja ehkä merkittävin syy on se, että olen noin 40 vuotta sitten oppinut tekemään kymmeniä tekniikoita oikein. Silloin väärin tekeminen ei ollut suositeltavaa. Väärin tehdyt pistot purettiin ja tehtiin uudelleen. Nyt ilmapiiri on toinen, tai ainakin sen voi ottaa toisin. Käsitöitä, myös kirjontaa, voi tehdä monella tavalla. Ristipistojen kaikkien samansuuntaisten pistojen ei tarvitse mennä samaan suuntaan ja nurjan puolen ei tarvitse olla siisti, jos se jää piiloon. Tärkeintä on innostus, siitä syntyvä flow, hyvä mieli, itsensä toteuttaminen, jotka kaikki ruokkivat mielikuvitusta ja uusia ideoita.
Saako repäistä housuista myös toisen polven paikkauskuntoon? Korjausinto jäi päälle ja idea korjaustavasta on mielessä!
punospirjo 