Tajunnanvirta -villasukat yhteisneulontana
Hankin uuden kokemuksen yhteisneulonnasta, jo toisen tälle vuodelle ja villasukista molemmat. Pipotus-blogin Johanna julkaisi Instagramissa @pipotus 3 vinkkiä/ viikko, yhteensä 11 vinkkiä villasukkiin. Viimeinen vinkki tuli sunnuntaina 14.2. eli ystävänpäivänä. Vinkit sopivat hyvin kirjoneuleeseen, mutta myös muilla tavoin toteutettuja vinkkejä ovat taitavat neulojat sukkiin keksineet. Instagramissa tägillä #tajunnavirtakal2021 jaettuja kuvia on ollut mukava seurata.
Tämä KAL sopi minulle paremmin kuin edellinen, sillä tässä Tajunnanvirtakal2021 yhteisneulonnassa vinkit olivat suuntaa antavia ja toteutuksessa vain mielikuvitus oli rajana. Edellisessä Talvenvirtaa mysteerineulonnassa tehtiin sukat tarkan ohjeen mukaan ja se ei ihan hirveän hyvin sovi minulle, vaikka olikin kokemuksena mielenkiintoinen.
Tajunnanvirtaa -villasukkien alussa minulla oli muutama idea, jotka päätin saada mukaan toteutukseen. Sukan varteen neuloisin vahvikkeettomia lankoja ja kirjoneuletta, jossa sama kuviorivi neulotaan kahteen kertaan eli ensin kerros oikein silmukoin ja sitten
sama kuvio seuraavalle kerrokselle nurjin silmukoin. Näin kuvioihin tuli kolmiulotteisuutta. Lisäksi päätin, että väritys ei ole ihan tyypillisin minulle. Tämä väriajatus ei kylläkään ihan toteutunut. Käytin pieniä keriä ohuita lankoja. En puhu jämälangoista, vaan erikokoisista keristä, sillä usein myös värjään muutaman kymmenen gramman erissä lankoja. Ei niitä voi sanoa jämiksi. Neuloin molemmat sukat yhtäaikaa looppaamalla 2,25 numeron pyöröpuikolla.
Kaksi spesiaalia lankaa piti myös saada mukaan. 2017 kesällä värjäripäivillä Lepaalla verihelttaseitikeillä pätkäväräjätty Fabel -kerä päätyi sukkien varren resoriin, kantapäähän ja kärkeen. Pieni lankakerä riitti tehtäväänsä melkein, ihan kärkeen jouduin käyttämään toista väri muutaman kerroksen. Kuvissa näkyy värjäyksen tekniikkaa, kuinka vyyhtien pää olivat erilaisen ajan väriliemessä. Samassa on siis kaikkien kurssilaisten pieniä vyyhtejä ja joku kangaskaitalekin.
Toinen spesiaali lanka oli vuonna 1978 kehräämäni villalanka. Ensimmäinen kehruuni ikinä ja tapahtui Wetterhoffilla ensimmäisellä kudonnan opintojen vuosikurssilla. 43 vuotta oli riittävä aika hillota tätä lankaa. Huomaa kuvasta, että 2-säikeiselle langalle olen laskenut tex-numeron kehruun ja kertauksen jälkeen.
Tajunnanvirta -sukissa käyttämäni kuviot ovat tosi yksinkertaisia, ehkä menin etenkin varressa kuvioissa siitä, mistä aita oli matalin tai sitten pelkistin kuviomaailmaa. Kuinka vaan. Varressa oli resorin lisäksi 4 muuta vihjettä, yhteensä siis 5 vihjettä. Neulo mieleistäsi resoria, neulo lumihiutaleita / lumisadetta, neulo sydämiä, neulo kiemuroita / koukeroita, neulo raitoja.
Kantapää oli kuudes vihje. Olin miettinyt tiimalasikantapäätä, mutta kun se oli Johannan mallisukissa vihjeenä, piti vaihtaa toiseksi. Ei siis ollut pakko, vaan oli minun oma ajatus, että ei saa tehdä samaa kuin mallisukissa. Siispä tein ristiinvahvistetun tavallisen kantapään. Ristiinvahvistus ei kyllä oikein erottunut pätkävärjätystä langastani, mutta pääasia on, että kantapäistä tuli sopivan kokoiset.
Jalkaterään mennessä olin kyllästynyt kirjoneuleeseen. Villasukissa olen muutoinkin enemmän perussukkien kuin monikuvioisten sukkien ystävä. Lisäksi tykkään jalkapöydän päällä olevasta joustavasta pinnasta ja siten napakoista sukista. Niinpä tein jalkaterät neulomalla vuorotellen vihjeiden 7-10 alueet kahdella eri värillä ja jalkaterän päälle neuloin 2 silmukan palmikkoa. Aina vihjeraidan jälkeen silmukoin sukan pohjaan kantapään leveydelle vihjeen mukaisen kuvion. Vihjeiden kuviot olivat ympyrä, jäätähti, yhden kerroksen raidat, ketjukuvio. Näin etenin innoissani 4 vihjettä kohti kärkeä.
Kärjen neuloin samalla langalla kuin resorit ja kantapäät, kuten olin jo alussa päättänyt. Kärjen vihjeessä Johanna toivoi sukkien signeerausta ja niinpä silmukoin vielä myös kärkeen pohjan puolelle kuviona kaksi sisäkkäistä sydäntä kumpaankin sukkaan. Sydämet sopivat hyvin ystävänpäivään, jolloin viimeinen vihje julkaistiin ja jolloin neuloin sukat valmiiksi.
Viimeistelin sukat päättelemällä ne langat, jotka jäivät neuloessa päättelemättä. Sitten kastelin sukat kunnolla lavuaarissa ja levitin ne tason päälle kuivumaan.
Olen sukistani tosi innoissani, sillä en olisi ilman Johannan vihjeitä koskaan neulonut näin hauskoja sukkia. Pohjan hieroglyyfit on mun lempparit. Silmukoimiseen olen hurahtanut mm. menossa olevan parsimishurahduksen sivutuotteena. Nämä sukanpohjat ovat nyt tavallaan vähän vahvistetut eli esiparsitut silmukoitujen kuvioden ansiosta.
Yhteisneulonnassa syntyy sosiaalista vuorovaikutusta verkon kautta. Se inspiroi ja herättää luovia ajatuksia, toisten ideoista saa ahaa-elämyksiä, samaa asiaa voi ajatella niin monin tavoin. Kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa luo yhteisöllisyyttä ja positiivisen palautteen antamisesta ja saamisesta saa hyvä mieltä sekä energiaa. Yhteisneulontaa ovat myös erilaiset hyväntekeväisyyskamppanjat ja -keräykset. Töissä teemme nyt lapasia ulkomailta vaihtoon ja tutkinto-opiskelijoiksi tuleville opiskelijoille, joille Suomen talvi ja se, mitä se edellyttää pukeutumiselta, saattaa tulla yllätyksenä.
Mukavaa ja aurinkoista lumi- ja pakkastalven jatkoa kaikille!
punospirjo 