Elävä pajupallo
Pihani on täynnä erilaisia eläviä pajunpunontatöitä. Tai ei nyt vielä ihan täynnä, mutta on niitä liki 20 erilaista. On erilaisia ja erikokoisia palloja, aita, maja, riemukaari ja pylväitä. Lisäksi on kuivia pajusta punottuja kukkatukia, amppeleita, aitoja, pallo ja erilaisia koreja ja tarjottimia. Pajuun hurahtamisesta juontaa osin myös nimeni Punospirjo.
Tein ensimmäisen elävän pajupalloni noin 15 vuotta sitten ja se jatkaa edelleen eloaan ja vuosittaista kasvuaan. Pallon on liki 1,5 metriä halkaisujaltaan, kun se aluksi oli alle puolimetrinen. Tämän jälkeen olen tehnyt useita palloja ja muita eläviä pajutöitä. Se, että paju kasvaa missä ja miten vaan, ei kyllä pidä paikkaansa. Elävän pajun kasvun alkaminen on riippuvainen melko tarkasta istuttamisen aikaikkunasta, runsaasta kastelusta ensimmäisenä juurtumisen kesänä ja vuosittaisesta huollosta.
Moni on kysellyt, miten elävä pajupallo tehdään. Tässä tuoreimman, viikko sitten maahan istuttamani pajupallon syntytarina. Käytän pajutöihini vain viljeltyjä pajulajeja. Niiden vuosittainen kasvunopeus on paljon suurempi kuin luonnonpajujen. Käytössäni on mm. keltajalavaa, huurrepajua ja koripajua. Kasvatan niitä pihallani ja myös elävät pajutyöt osallistuvat uuden punontapajun tuotantoon vuosi vuodelta enenevässä määrin.
Elävä pajutyö tehdään tuoreista pajupiiskoista lepokauden lopulla, siis myöhään keväällä, mutta ehdottomasti ennen kuin lehtisilmut alkavat kasvaa. Jos silmut ehtivät alkaa kasvun, on vaarana, että ne irtoaa punoessa ja siten ensimmäisen kesän kasvu jää heikoksi. Eläväksi tarkoitettu pajupallo punotaan huomattavasti harvemmaksi kuin kuivaksi pajupalloksi tarkoitettu. Tämä siksi, että pajupallon sisälle pitää saada multaa istutuksessa ja tilaa tarvitaan kesän kasvun punomiseen palloon seuraavan lepokauden aikana. Lisäksi punonta pitää tehdä niin, että piiskojen tyvipäitä on mahdollisimman paljon pallon alareunassa eli siinä osassa, joka jää istutuksessa mullan alle. Paju, kuten muutakin kasvit, kasvaa tyvestä, ei latvasta.
Punottua, kasvavaksi tarkoitettua palloa on hyvä pitää parisen viikkoa vesiastiassa niin, että veden alla on kokonaan se osa, joka jää mullan alle. Eli noin 1/3. Tähän osaan vesiastiassa tulee vähitellen ituja ja sitten juuria. Samaan aikaan myös lehtisilmut pullistuvat ja aukeavat kaikissa vettä tyvestä saavissa piiskoissa. Jo näiden viikkojen aikana alkaa vastaavasti veden yläpuolella olevat pajupiiskat kuivua.
Kun juurien kasvu näyttää hyvältä, on aika istuttaa pajupallo maahan. Kaivan palloa varten kuopan, joka on kauttaaltaan noin 10 cm isompi kupera kuppi kuin pallon halkaisija. Kastelen kuoppa hyvin, laitan pallon kuoppaan ja lisään multaa pallon ympärille ja pallon sisään. Pallosta on siis noin 1/3 maan pinnan alla. Kastelen multaa runsaasti. Lisään kuorikatetta pallon ympärillä olevalle multa-alueelle. Katettua palloa on helpompi kastella runsaasti, kun multa ei pääse valumaan veden mukana karkuun.
Istuttamisen jälkeen palloa on tarpeen kastella runsaasti, mielellään päivittäin. Elävä pajutyö ei kasva kovin runsaasti ensimmäisenä kesänä, sillä suurin osa voimasta menee juurtumiseen. Hyvin esijuurrutetut ja silmuja vauriotta avaavat pajut alkavat kuitenkin heti tekemään uusia pajupiiskoja. Tämän tämän vuotisen pajupallovauvan ajoitus osui joka vaiheessa nappiin ja nyt viikko istutuksen jälkeen se kasvaa vauhdilla ja on kovin terhakas.
Kesä on elävien pajutöiden kasvun aikaa. Talvi lepoaikaa.
Lepoajan lopulla, kun kevätsää on jo plussan puolella, punon pajutyön pintaan edellisen kesän kasvuston. Monia vuosia vanhoissa pajutöissä kasvu on niin runsasta, että leikkaan uusiin pajutöihin, kudonta- tai punontamateriaaliksi paksuimmat edellisen vuoden kasvut. Leikkaaminen lisää kasvua, sillä leikatusta kohdasta paju alkaa haaroittua ja tekee siis seuraavana kesänä monta uutta piiskaa. Elävär pajut eivät lisäänny juuriston kautta, vain tekemättä uusia piiskoja vanhoihin elävinä pysyviin osiin. Ajan kanssa osa elävästä pajutyöstä myös kuolee, syystä tai toisesta.
Pajupallon vuosi on mielenkiintoinen ja monennäköinen. Talvella lehdetön pystytukkainen pallon, keväthuollon jälkeen sileä pajupallo. Hiirenkorvien myötä vihreä pörröinen pallo. Sitten vähitellen tai itse asiassa aika vauhdilla vihreä pystytukkainen, hiukset pisimmillään 3-4 metrisiä.
Edellinen pajupuutarhapostaukseni on vuodelta 2019, voit lukea sen täältä.
Pajutyöt vievät mennessään, ja elävät pajutyöt vielä vauhdikkaammin! Tässä lopuksi joitakin kuvia pajukavereistani!
punospirjo 